Ei mennyt niinku elokuvissa...

Viime viikon perjantaina meillä oli kontrolliultra Kättärillä. Ekaa kertaa mentiin mieheni kanssa suht luottavaisin mielin ultraan; olihan kaikki ollut hyvin vain 2 viikkoa aikaisemmin rakenneultrassa. Pääsimme tutkimushuoneeseen ja vastassa oli tuttu naislääkäri. Juttelimme oloista ja lääkäri aloitti ultran. Melkein heti hän kommentoi toisen vauvan huikeaa vesimäärää. En osannut vielä huolestua. Kun ultraus kuitenkin jatkui ja lääkärimme kommentoi sikiöiden kokoeroa, vesimäärää ja B vauvan asentoa aloimme huolestumaan. Lopulta ultraus lopetettiin ja lääkärin ilme oli vakava. Hän kertoi epäilevänsä että sikiöiden välille oli kehittynyt vaarallinen ttts-tila. (twin to twin syndrome) joka siis tarkoittaa sitä että toinen sikiöistä toimii saajana ja toinen luovuttajana. Istukan suonet kierrättävät verta luovuttajasikiöltä saajalle ja molemmat voivat huonosti.

Olin shokissa. Itkin ja mieheni oli myös aivan hiljaa. Kuuntelimme lääkärin soittaessa Naistenklinikalle. Jatkotutkimukset tehtäisiin siellä. Voisimme mennä heti. Tilanne oli ilmeisen vakava. Lähdimme sanattomia kätilöopistolta, lääkäri toivotti onnea matkaan. Ulkona oksensin ja itkin. Olin kauhuissani, näinkö tämä pitkä tiemme päättyisi? Emmekö saisikaan vauvoja syliin saakka? Ajoimme hiljaisuuden vallitessa Naistenklinikalle. Siellä meitä jo odotettiin ja ensimmäisen lääkärin diagnoosi vahvistui. Meillä A vauva toimi saaja sikiönä ja B luovuttajana. Ennuste oli erittäin huono ellei heti alettaisi hoitaa. Meidän tulisi lentää Saksaan Hampuriin saamaan hoitoa. Ttts on niin harvinainen Suomessa ettei hoitoa toteuteta lainkaan Suomessa. Saimme käskyn buukata lentoliput ja toimenpide varattiin maanantaiksi.

Saavuimme sunnuntaina Saksaan ja ajoimme suoraan Eppendorf Hospitaliin jossa hoito tehtäisiin. Saimme oman huoneen ja tapasimme liudan lääkäreitä. Minua ultrattiin ja hoito päätettiin toteuttaa heti seuraavana päivänä. Lääkärimme selitti kuinka vatsaani puhkastaisi reikä jonka kautta laser laitteet vietäis istukkaani. Sitten lääkäri tarkan kameran ja ultran avulla polttaisi kaikki sikiöitä
yhdistävät suonet toisistaan. Lopuksi A vauvalta poistettaisiin ylimääräinen lapsivesi.  Hoito kuulosti haastavalta ja vaaralliseltakin, mutta lääkärimme vakuutti meidän olevan hyvissä käsissä.


Sunnuntai maanantai välinen yö meni valvoessa. En pystynyt nukkumaan lainkaan ja tuleva toimenpide pelotti. Kaikki tapahtuisi paikallispuudutuksessa. Itkeskelin ja stressaan jo nyt niin rakkaiden lastemme puolesta. Kuinka tässä kävisi. Ennusteeksi annettiin 70% molemmat vauvat selviävät ja 90% toinen vauva selviää. Joskus harvoin molemmat voivat menehtyä.

Aamupalan jälkeen oli aika valmistautua toimenpiteeseen. Sain sairaalavaattet ja tipan. Minut rullattiin hoitohuoneeseen ja onneksi mieheni sai olla mukana kokoajan. Ilman häntä en olisi pysynyt rauhallisena. Hoitohuoneessa lääkäri kävi vielä hoidon kulun läpi ja sitten aloitettiin. Puudute toimi hyvin enkä tuntenut instrumenttejen sisäänlaittoa. Laseroinnista kuului jännä poksuva ääni, mutta kipeää se ei tehnyt. Välillä tuntui epämukavaa venymisen tunnetta kun lääkäri joutui venyttämään reikää päästäkseen käsiksi kaikkiin yhdistäviin suoniin. Lopulta laserointi oli ohi, toimenpide kesti
noin 45 minuuttia. Sen jälkeen oli aika poistaa A vauvalta vettä. Ja sitä vettähän sitten tuli! Minua
pyydettiin kääntymään hieman ja se lorina joka kääntymisen jälkeen alkoi oli jotain ihan käsittämätöntä! Kannutolkulla lääkäri ja hoitaja ottivat vettä ja lopulta meille kerrottiin sitä olleen n.3 litraa liikaa!! Ei ihme että masu oli aikamoisen pinkeä ja kireä!!! Lopuksi sisäänmenoaukko suljettiin ja minut kärrättiin takaisin huoneeseemme toipumaan.

Parina seuraavana päivänä vauvoja ultrattiin ja heti voitiin nähdä B:n olojen parantuneen. Kuitenkin ideaalitilanteeseen on vielä matkaa. Pääsimme eilen kotiin Saksasta ja tänään Naistenklinikalla korkattiin vauvojen vointeja. B oli jo saanut hieman vettä ympärilleen ja molemmilta erottui symmetriset rakot mikä on hyvä merkki. Molemmat myös liikkuivat aktiivisesti joten toivon suunnan olevan nyt eteenpäin ja parempaan. Kovasti lääkäri varoitteli ennenaikaisuuden riskeistä ja muistakin tämäntyyppiseen raskauden vaaroista. Yritämme nyt kuitenkin mieheni kanssa ottaa päivän ja viikon kerrallaan. Ensi viikolla täyttyy 24 raskausviikkoa ja toiveemme toki olisi että vauvat saisivat kasvaa kohdun suojissa vielä monta monituista viikkoa. Päätinkin nyt että otan aivan rauhassa, enkä turhaan

rasita itseäni. Nukun kun nukuttaa ja kodin ulkoasu ei ole nyt se prioriteetti nro 1. Jos vähän villakoirat lentelee niin lennelköön. Mulla on kaksi vauvaa haudottavana masussa. Kunpa loppuraskaus menisi hyvin ja saisimme syliimme kaksi pientä tyttöämme. Ajatus jommankumman tai molempien menetyksestä saa sydämeni itkemään enkä pysty edes ajattelemaan moista vaihtoehtoa. Toivon ja rukoilen että edessäpäin olisi hiukan tyynempää ja lapsemme selviytyisivät tähän maailmaan terveinä. Rakastamme heitä jo nyt niin valtavasti!!!

Vaunut

En sitten malttanutkaan olla hakematta meille viime viikolla ostettuja vaunuja jo eilen kotiin. Liikkeestä tuli ilmoitus että ovat saapuneet jo nyt vaikka alunperin oli puhetta että luultavasti vasta elokuussa saisimme ne kotiin Emmaljungan tehtaan lomien vuoksi.

Ajelin siis eilen Tammiston Lastentarvikkeeseen ja siellähän vaunut odottelivat. Kasasimme ne siellä siskoni kanssa joka on töissä tässä liikkeessä ja tarkistimme että kaikki tarvittavat osat ovat tallella ja ehjiä. Ja olihan ne! Vaunut oli hämmästyttävän helppo kasata suoraan laatikosta. Pyörät nPsautettiin paikoilleen ja kopat napsautettiin runkoon kiinni. Thats it. Ajattelin että runko tulee tehtaalta ihan tuhansissa osissa ja siksi halusin että vaunut kootaan jo liikkeessä, mutta hyvin olisi voinut vaunut tuoda laatikossa kotiin ja vasta kotona koota. Niin helppoa se oli.

Meille valikoitui siis lopulta Emmaljungan Double Viking runko ja 2 mustaa Viking koppaa. Lisäksi ostimme adapterit että saamme Maxi Cosi kaukalot kiinni runkoon näin halutessamme. Esim kauppareissua ajatellen tuo on tosi hyvä lisävaruste vaunuihin.

Vaunut mahtuivat ihan kivasti meidän autoonkin kun kopat irrotti rungosta. Pientä taistelua jouduin käymään kun mieheni oli jättänyt takakonttiin epähuomiossa jos jonkinlaista urheiluvälinettä. Lopulta  kuitenkin vaunut saatiin takakonttiin ja hurautin kotiin. Viimeistään nyt naapurit varmaan arvaavat että tuplat on tulossa kun lykin tyhjät vaunut pihan läpi rappuun ja hissillä asuntoomme.

Näitä Super Viking runkojahan on kahta eri leveyttä tässä Double mallissa. Vanhempi runko jota saa sekä mustana että valkoisena on 79 cm leveä kun taas tämä uusi runko joka meillä nyt on on hiukan kapeampi, 73,5 cm. Siskoni tiesi kertoa että standardi levyiset ovet ovat 80 cm joten hyvin pitäisi ainakin tällä uudella rungolla mahtua rullailemaan ovista sisään ja ulos.

Nyt kun katson noita vaunuja tässä helteisessä kämpässä niin aika synkiltähän ne näyttävät. Ehkä ostan niihin vielä valkoiset keinonahkaiset kuomut vähän raikastamaan ilmettä. Emmaljungan Viking koppiin ja ratasistuimiin on mahdollista saada jos jonkinväristä kuomua. Uuden ilmeen vaihtaminen on myös edullista, koska pelkkä kuomu kustantaa vain 45 euroa. Näihinkin vaunuihin valkoinen kuomu toisi aivan uuden ilmeen!

Heti oli myös pakko kokeilla kuinka jo aikaisemmin AT Lastenturva nimisestä verkkokaupasta tilaamani Baby Nest merkkiset untuvapussit istuvat koppiin. Ja hyvinhän ne niihin sopivat! Kopissa on valmiiksi ihanan muhkeat patjat ja muhkea untuvapussi viimeistelee kopan täydelliseksi pehmeäksi pesäksi vauvoille. Untuvapussit ovat mallia jotka käyvät myös kaukaloihin joten niissä on reiät 5  piste vöille. Hyvin käyvät kuitenkin myös vaunukopissa käytettäväksi ja helpottavat varmasti talvisia ulkoiluja kun vauvoja ei tarvitse niin kauheasti pukea, vaan esim body ja potkarit plus villahaalari, tumput, pipo ja villasukat riittävät pitämään pienet lämpiminä kun heidät lopuksi sujautetaan makuupusseihin ja koppien suojiin. Näitä Baby Nest pusseja on kahdessa koossa ja vaikka minkä värisinä. Meillä siis pienempi koko ja valkoiset pussit.

Siinäpä olisi tekstiä hankinnoista. Nämä vaunut taitavat olla monessa perheessä jossa vauvaa/vauvoja odotetaan se suurin ja kallein hankinta. Suosittelen kyllä lämpimästi kiertelemään liikkeissä ja kysymään apua asiantuntijoilta. Me oltais ainakin oltu ihan hukassa ilman apua, kyllä se sellainen viidakko on tuo vaunumaailma. Niin paljon ominaisuuksia joista pitää sitten vain löytää omalle perheelle se toimivin malli. Lupaan kirjoitella varsinaisia käyttökokemuksia kunhan pääsen vauvoja vaunuissa työntelemään, eli ehkäpä sitten joskus marraskuussa.