Mammalomalainen

Hei taas ja anteeksi hiljaiseloni! Meillä on täällä ollut ollut hässäkkää niin en ole ehtinyt taaskaan kirjoittelemaan. Tytöt kasvaa hurjaa vauhtia ja päiviimme on alkanut löytyä jonkinlaista rytmiä. Olemme aloittaneet muutamassa kerhossa ja vauvauinnissa. Lisäksi olemme treffailleet muita äitejä ja heidän vauvojaan. Päivät vilisee silmissä ja usein en edes muista mikä viikonpäivä on. Kovin intensiivistä on nykyään myös tyttöjen kanssa oleilu kun hereilläoloa alkaa olemaan enemmän kuin nukkumista päivisin. Olemme aloitelleet myös soseita ja niidenkin syöminen on aina oma ohjelmanumeronsa johon saa aikaa kulumaan mukavasti. Onneksi nämä meidän tytöt eivät ole ronkeleita, vaan kaikki on uponnut mitä ollaan tarjottu. Hedelmäsoseet ja porkkana on suosikkeja. Avokado ei meinannut aluksi upota kummallekkaan, mutta pienen suostuttelun jälkeen saatiin sitäkin uppoamaan. Muutaman viikon kuluttua kokeillaan pikkuhiljaa aloitella myös lihoja.

Imettäminen sujuu edelleen mukavasti, ja olenkin nyt ottanut tavaksi että kun ollaan kolmisin tyttöjen kanssa saavat molemmat maitonsa rinnasta. Sitten kun iskä on kotosalla hoitaa hän Aadan ruokinnan pullosta. Molemmat huolivat edelleen pullon isältään, minä en ole aikoihin saanut Nuppua syömään pullosta yhtikäs mitään. Tarkka tyttö tämä meidän Nuppu. <3

Yöt meillä sujuu todella hyvin! Olen ihan hämmästynyt kuinka iisisti onkin mennyt näiden nukkumisien kanssa. Yleensä yritämme että klo 21 olisivat molemmat jo omissa sängyissään unten mailla. Muutama yö on jo mennyt niin että vasta aamu seiskan aikoihin herätään syömään, eli nukkuvat yön läpi. Useimmiten kuitenkin heräävät noin klo 04 syömään ja pötkähtävät sitten vielä takaisin nukkumaan. Yleensä nousemme siinä 8-9 aikoihin ylös, syödään aamupalaa ja ekat vaunupäikkärit nukutaan sitten noin klo 11 aikoihin. Unta riittää päivästä riippuen 2-4 tuntia. Parhaiten tytöt nukkuvat jos vaunut (ja äiti) pysyvät liikkeellä. Sitten syödään lounasta ja leikitään. Yritän joka päivä lauleskella ja lorutella tyttöjen kanssa. He nauttivat tosi paljon kaikista loruista ja YouTubesta olen käynyt verestämässä omaa muistia. Ihan heti kun ei meinannut lasten lorujen ja laulujen sanat muistua tämän mamman mieleen. Tytöt nukkuvat toiset unet yleensä siinä klo 17 aikoihin. Nämä unet jäävät kyllä usein aika tyngiksi ja nyt on monena päivänä käynyt niinkin että ovat nukkuneet ne eri aikaan. Aluksi olin ihan kauhuissani tästä uudesta tyylistä että nukutaan vuorotellen, mutta oikeastaan on ihan kiva joka päivä viettää hetki myös kahdestaan kummankin tytsyn kanssa. On niin eri keskittyä vain yhteen lapseen kerralla. Näiden viimeisten päikkäreiden jälkeen aloitellaan iltapuuhia. Kylpyä, hierontaa, pyjamat päälle, iltapalaa. Sylitellään ja suukotellaan vauvoja iltaisin mahdollisimman paljon ettei yöllä sitten tarvitse herätä akuuttiin halipulaan. Olen lukenut jostain että ihan oikeasti vauvat tankkaa iltaisin läheisyyttä että kestävät sitten pitkän yön yli kestävän eron äidistä ja isästä.

Nyt kun arki rullaa mukavasti ja oma olo äitinä on jo aika vankalla pohjalla olen nauttinut näistä äitiysloman päivistä ihan hirveästi! Kuinka mahtavaa onkaan paneutua tähän tärkeään työhön ihan 100 prosenttisesti. Myös hengähdystauko työelämästä oli oikeasti tarpeen. Nautin suunnattomasti pitkistä vaunulenkeistä ja kerhopäivistä. Kun voin jutella muiden äitien kanssa vauvoista, vaunuista, soseista, yöheräämisistä, kakkavaipoista ja kaikesta mikä tähän vauva-aikaan liittyy. Rakastan lorvia kahviloissa ja juoda jättilatteja! Kylkeen otan törkeän usein jonkun herkun ja nautiskelen sen vauva lehteä selaillen tai facessa roikkuen. Kirjasto on myös tullut tutuksi. Ihanalta tuntuu myös ajatus siitä että miehelläni on vielä kokonainen kuukausi jäljellä isyyslomaa. Sen hän pitää huhtikuussa ja ennen sitä on vielä viikon mittainen talvilomakin! Kesäksi meillä on paljon suunnitelmia ja odotan sitä ihan innoissani. Eka kesä äitinä ja tyttöjen ensimmäinen kesä. Ihanaa! Yritän vielä lisäillä tähän loppuun muutamia kuvia joita olen päivistämme napsinut. Kiva kun kävit lukemassa!!!

-Saara

Aada maistelee bataattia

                                                

Nuppu ja bataatin ensipuraisu

Raikkaissa raidoissa

Mummin tekemät rusetit päässä

Uimassa

Nuppu sormiruokailee

Samikset

Synnytyskertomus

No niin... Vihdoin löysin pienen raon että ehdin pitkästä pitkästä aikaa kirjoitella kuulumisiamme. Viimeksi julkaistun tekstin kirjoitin raskausviikolla 30. Siitä ei sitten mennytkään kuin reilu 3 viikkoa kun tyttömme jo syntyivät.

Sunnuntai-iltana rv 32+3 huomasin kotona vuotavani vähän jotain vetistä ja kokopäivän oli supistellutkin aina silloin tällöin. Soitin äitiyspolin päivystykseen ohjeita ja he käskivät tulla näytille. Ajelimme polille ja siellä lääkäri tutki minut ja totesi kohdunsuun olevan jo vähän auki ja lapsivettä tihkui kokoajan. Sain käskyn jäädä osastolle. Mies kävi hakemassa mulle tavarat kotoota ja asetuin osastolle. Ajattelin että joudun viikkotolkulla makaamaan. Olin aika harmissani tilanteesta, mutta toisaalta tunsin olevani turvassa sairaalassa kätilöiden ja lääkäreiden hyvässä hoidossa. Illalla asetuin nukkumaan mutta en meinannut saada unenpäästä kiinni. N. Klo 03 yöllä heräsin siihen että jotain tihkuu housuihin ja päätin lähteä vessaan. Nousin ylös sängystä kun vedet hulahti osaston lattialle. Soitin kutsunappia ja olin aivan paniikissa. Kätilö totesi lapsivesien menneen ja kutsui lääkärin paikalle. Soitin miehelle että lähtee tulemaan, meidän tytöt taitaa syntyä!

Lääkäri tutki ja totesi synnytyksen alkaneen, mutta sitten hiipuneen. Kipeitä supistuksia ei ollut. Sain kortisoni piikin vauvojen keuhkoja kypsyttämään ja antibiootit aloitettiin vesien menon vuoksi. Mies passitettiin kotiin ja mä siirryin takasin osastolle odottelemaan käynnistymistä. Lääkäri sanoi että viikko odotellaan ja sit käynnistys jos ei itsekseen lähde.

Viikon asustelin osastolla ja odottelin synnytystä. Mies kävi joka päivä mua moikkaamassa. Aina oli haikeaa kun hän lähti kotiin ja mä jäin masun kanssa osastolle. Tasan viikko vesien menon jälkeen la-su välisenä yönä alkoi kipeät supistukset. Kärvistelin osastolla enkä halunnut aiheuttaa taas ns. Väärää hälytystä. Kuitenkin aikaisin aamulla supistukset kävi niin kipeiksi että siirryttiin saliin ja mies saapui paikalle, olin 3 cm auki ja sattui. Sattui niin kauheasti että sain epiduraalin. Kaksos synnytyksessä on vatsassa kiinni kokoajan 3 sensoria mittaamassa supistuksia ja vauvojen sykkeitä. Mitenkään kovin paljoa piuhoissa ei voinut liikkua ja meidän B vauvalta saatiin mitattua käyrää vain kun olin selinmakuulla sängyllä. Siinä sitten epin alkaessa vaikuttaa sain nukuttua ja kerättyä voimia.

Ehdin saada vielä 2 epiduraali annosta ennenkuin oli aika alkaa ponnistaa. Lopulta pitkän ja uuvuttavan ponnistusvaiheen jälkeen klo 13:01 syntyi ihana A tyttömme. Fiilis oli niin ihmeellinen kun vain 1900 g painanut huutava kirppu nostettiin rinnalleni. Kauaa ei ehditty siinä toisiamme ihmettelemään kun alkoi ponnistuttamaan ja B vauva syntyi 11 minuuttia siskonsa jälkeen. Hän oli vielä pienempi; vain 1600g. Hän oli kuitenkin terhakka ja huusi kuin syötävä.

Molemmat vauvat vietiin vastasyntyneiden valvontaosastolle ja mä jouduin leikkaussaliin istukan irrotukseen kun pirulainen ei meinannut millään tulla ulos. Mies meni vauvojen kanssa vvo:lle. Kun istukkaoperaatio oli ohi toi mies kätilön avustuksella 2 pienen pientä kääröä mulle näytille heräämöön ja sain ensimmäistä kertaa molemmat tytöt syliin. Fiilis oli sanoinkuvaamaton ja nytkin kun tuota hetkeä mietin on mulla kyyneleet silmissä. Siinä hetkessä mä tajusin että mä olen näiden  kahden pienen äiti ja valtava onnen, pelon, rakkauden ja suojelunhalun aalto pyyhkäisi mun lävitse. Tytöt oli niin pieniä ja ihania. Rakkaita. Ihmeellisiä. Meidän omia.

 

Lopulta olimme sairaalassa 12 päivää josta 6 päivää perhehuoneessa. Tyttöjen painot lähti hyvin nousuun ja molemmat söivät hienosti. Kotiinlähtö tuli tosi nopeasti ja tuntui uskomattomalta että saimme nämä minimimmit viedä kotiin.

Ylpeä äiti 

Kotiin lähdössä

Ekat unet omassa sängyssä.

Viikot ja kuukaudet ovat menneet älyttömän nopeasti! Sitä aina toitotetaan tuoreille vanhemmille että aika menee niin nopsaan ja niin se kyllä meneekin. Tytöt on jo reilu 3 kk vanhoja ja ihan tosi 

skarppeja vauvoja. Ollaan aloitettu jo kiinteitä ja syövät hienosti rintaa. B vauva on täys ja A 

osittaisimetyksellä. Arki kotonaan ihanaa ja todella palkitsevaa, mutta ajoittain myös raskasta. Varsinkin valvomista kahden kanssa on aika paljon ja muutenkin kaikki hoitotoimenpiteet ottavat 

aikansa kun kahdelle ne tekee.jonkunverran olen kuitenkin uskaltanut tyttöjen kanssa liikkua ja hyvin on aina mennyt. Mies oli ekat 2 kuukautta kotona ja se oli kyllä todella hyvä. Kaksosten kanssa hommat ei nimittäin lopu ja kahdet kädet oli alkuun kyllä pakolliset. Nyt ollaan kuukausi oltu päivät kolmistaan kun mies palasi töihin ja hyvin sekin on sujunut. 

Ihmeellisen ihanaa tämä kaikki on ja jokapäivä tyttöjen kanssa touhutessa mietin meidän vaikeaa alkua ja pitkää odotusta. Mietin paljon miten erilaista elämämme olisi jos nämä kaverit eivät olisi meille syntyneet. Kuinka onnekkaita olemmekaan kun vihdoin saimme nämä vauvat. Sanat eivät riitä kuvailemaan onnen tunnetta joka ylitseni pyyhkäisee kun nämä kaksi neitiä saan syliini sulkea.

Äidin sylissä

NeitiB

Neiti A

Yritän ehtiä taas jossain vaiheessa kirjoitella meidän kuulumisia, mutta voi myös olla että blogi hiljenee pidemmäksi aikaa. Aikaa ei vain tunnu olevan nyt juuri muuhun kuin vauvoille. Ja niinhän sen kai kuuluu ollakin.💖💖

Vauvojen oma huone

Puuh! Tänään pyörähti raskausviikko 30 käyntiin. Olemme nyt 2 viikkoa asuneet tässä uudessa asunnossamme. Päätimme aika pian kaksosuutisen saatuamme että uusi tilavampi koti on löydettävä. Onneksi pienen etsinnän jälkeen mieleinen koti löytyikin ja oikein mukavalta alueelta Helsingistä.

Yksi asia mitä kaikista eniten odotin uudessa kodissa oli vauvojen huoneen laitto. Pinterestin kansiot täyttyivät ihanista lastenhuoneista ja suunnittelin täyttä häkää miten sisustamisen meidän tyttöjen huoneen. Aika pian väriskaalaksi valikoitui valkoinen, harmaa ja vaaleanpunainen. Nyt huone on vihdoin valmis ja pienet vaatteetkin on pesty ja viikattu kaappiin. Alkaa olemaan siis kaikki valmiina, ja hankinnat tehtyinä. Olen tosi tyytyväinen että olemme näin ajoissa saaneet kaikki valmiiksi niin voin ottaa rennosti ja huilata kun siltä tuntuu. Vatsa on jo aikamoisen iso ja yöt ovat vaikeita kun nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Ultrien mukaan vauvat voivat hyvin ja ovat molemmat jo yli kilon painoisia. Vielä 8 viikkoa saisivat mielellään kohdun suojissa kölliä, aika menee kyllä näillä viimeisillä viikoilla hurjaa kyytiä! Asiaa ehkä auttaa myös se että voin suht hyvin ja olen jaksanut vähän nähdä kavereitakin ja käydä asioilla. Mutta nyt niitä kuvia meidän tyttöjen huoneesta;

Tässä huone ovelta katsottuna ja tunnelmavalaistuksessa. Pinnasängyt ovat IKEAN mallistoa Gånatt nimeltään. Raitamatto H&M home ja tähtimatto on tilattu netistä Jotexilta. 

Sängytkin ovat jo valmiiksi pedattuna. En löytänyt mieleisiä petivaatteita tytöille, joten kävimme anopin kanssa eurokankaassa ostamassa sopivat joista anoppi sitten ompeli sekä reunapehmusteet, pussilakanat että tyynyliinat. Lisäksi sänkyihin on pedattu ihan tavalliset valkoiset lakanat ja kosteussuojat. Valkoiset nallet on löytö K-raudasta, siellä kun on nykyään myös sisustuspuoli ja harmaat elefantit toisessa sängyssä on jälleen anopin ja minun käsialaa. Ne oli tosi helppo tehdä ja onnistuivat mielestäni hyvin.

Hoitotaso sijoitettiin toisen pinniksen päälle. Se on Brion ja löysin sen facen lastentarvikekirppikseltä hyvään hintaan. Pehmuste sen päällä on tilattu Lekmer nimisestä verkkokaupasta. Hoitotason päädyssä näkyvät valkoiset laatikot ovat IKEAsta ja niitä oli paketissa useampi. Niihin laitoin hoitotarvikkeita, mutta aika näyttää mitä niissä tullaan säilyttämään ja mikä arjessa osoittautuu toimivaksi. 

Pystyhylly sijoitettiin pinnisten väliin ja siellä koreissa harsoja ja lisää hoitotarvikkeita. Lisäksi vauvakirjat ja jotain leluja yms. Ihanat pallovalot ovat myös Jotex verkkokaupasta tilatut.

Alimman kuvan naulakko on tuunauksen lopputulos. Maalasin tummanruskeaksi petsatun hyllykkön Claes Ohlssonin öljymaalilla ja vaihdoin messinkisten koukkujen tilalle H&M home mallistosta löytyneet söpöt sydän koukut. Tähän on kiva ripustaa tyttöjen vaatteita ja vähän isompana voivat itse valita mitä laittavat esille. Ajattelin että myös esim seuraavan päivän asut voisi olla kiva laittaa tähän illalla valmiiksi. Hyllyllä olevat puiset eläimet olen ostanut Briteistä jo raskauden alkuvaiheessa. 

Tässä kuvassa näkyy vielä mun ja anopin tekemä mobile. Sen valmistaminen oli super helppoa ja oon kyllä älyttömän tyytyväinen lopputulokseen. Huoneesta tuli ihanan rauhallinen ja harmoninen. Odotan jo malttamattomana että pääsen laskemaan omat tyttöni pehmeisiin lakanoihin. Lopuksi vielä muutama kuvaa tyttöjen vaatekaapista. 

Hankintoja vauvoille

Kun sain kuulla olevani raskaana alkoi mielessä pyöriä tulevat hankinnat. Olenhan monta vuotta kiertänyt vauvojen osastot kaukaa, ja joskus sydän verellä olen käynyt jotain ostamassa ystävien vauvoille. Vauva osastoilla vierailu on tuntunut vieraalta ja tosi surulliselta, mutta kun testi näytti positiivista heittäydyin täysin sydämin vauvojen tavarataivaaseen. Vihdoinkin saisin ostaa jotain omalle vauvalleni! Kun sitten selvisi että odotammekin yhden sijaan kahta vauvaa piti hankintoja alkaa miettimään oikein tosissaan. Lähes kaikkea kun pitäisikin hankkia tuplana piti jonkinlainen budjetti ja suunnitelma tehdä. Olenkin tehnyt mahtavia löytöjä kirpputoreilta ja esimerkiksi Facebookin lastenvaate ryhmistä. Nyt alkaa vaatteiden ja oikeastaan muidenkin tekstiilien osalta hankinnat olla tehtyinä. Vielä jotain pieniä juttuja uupuu, mutta niitä ehdimme hankkia vielä tulevien viikkojen aikana. Luulen että saamme myös jonkun verran lahjaksi vaatteita, joten stressiä en puuttuvista jutuista ota. Kokoja meiltä löytyy 50 senttisistä aina 68 senttisiin.

Omaan silmääni määrä ei näytä älyttömältä kun kuitenkin käyttäjiä on kaksi. En myöskään halua että pyykkikonetta on pakko pyörittää ihan joka päivä. Lisäksi meiltä löytyy tuo tähtikuvioiden laatikko täynnä sukkahousuja, sukkia, tumppuja, töppösiä ja erilaisia lakkeja. Onneksi kaikkea saa kaupasta lisää mikäli huomaamme jotain puuttuvan. Jonkinverran olen myös tilannut netistä vaatteita pienille. Kaikista mieluiten käyn kuitenkin itse hipelöimässä ja valitsemassa vaatteet kaupan hyllyiltä.

Vaatteiden lisäksi muitakin tekstiilejä tarvitaan. Ihan ensimmäisiä hankintoja oli Dauni merkkiset untuvapussit joista kirjoittelinkin jo vaunu postauksessa. Lisäksi olemme hankkineet täkit, lakanoita, kosteussuojia, harsoja, muutamia huopia ja yhden ohuemman makuupussin mitä voi käyttää sitten vaikka sisällä päiväunilla tms. Anoppini teki ihanat pinnasängyn reunapehmusteet ja pussilakanat kun en löytänyt mieleisiä kaupasta valmiina. Lisäksi vauvojen peittoihin on tosi vaikea löytää sopivia pussilakanoita! Tuntuu että standardi mitoitusta ei ole, vaan jokaisella liikkeellä on omat mitat täkkeihin ja pussilakanoihin. Meidän täkit ostettiin IKEASTA ja ne ovatkin valtavan isot! Menevät pitkälle taaperoikään asti. Näihin täkkeihin anoppini ompeli ihanat pussilakanat. Lupasi ommella parit lisääkin kunhan löydän mieleistä kangasta. 

Vaikka paljon on tarvikkeita jo hankittuna puuttuu meiltä vielä iso lista tavaraa. Ensi viikolla muutamme uuteen isompaan kotiin ja kunhan tavarat on siellä saatu järjestettyä teemme täsmäiskun kaupoille mieheni kanssa ja hankimme loput puuttuvista tarvikkeista. Tässä vähän listaa mitä vielä uupuu; 

Jalallinen amme 

Peppupyyhkeitä

Muutamia tuttipulloja

Talkkia, peppurasvaa, öljyä yms hygienia tuotteita pienille

Hoitoalusta

Vaippoja

Sitterit

Kantoväline

Veden lämpömittari

Kynsisakset

Vanulappuja ja topsypuikkoja

Korviketta varuiksi

Siinäpä jotain mitä tuli mieleeni näin äkkiseltään. Lopuksi laitan vielä masukuvan, viikkoja koossa tänään 26+6, kuvassa muutama päivä vähemmän.

Ei mennyt niinku elokuvissa...

Viime viikon perjantaina meillä oli kontrolliultra Kättärillä. Ekaa kertaa mentiin mieheni kanssa suht luottavaisin mielin ultraan; olihan kaikki ollut hyvin vain 2 viikkoa aikaisemmin rakenneultrassa. Pääsimme tutkimushuoneeseen ja vastassa oli tuttu naislääkäri. Juttelimme oloista ja lääkäri aloitti ultran. Melkein heti hän kommentoi toisen vauvan huikeaa vesimäärää. En osannut vielä huolestua. Kun ultraus kuitenkin jatkui ja lääkärimme kommentoi sikiöiden kokoeroa, vesimäärää ja B vauvan asentoa aloimme huolestumaan. Lopulta ultraus lopetettiin ja lääkärin ilme oli vakava. Hän kertoi epäilevänsä että sikiöiden välille oli kehittynyt vaarallinen ttts-tila. (twin to twin syndrome) joka siis tarkoittaa sitä että toinen sikiöistä toimii saajana ja toinen luovuttajana. Istukan suonet kierrättävät verta luovuttajasikiöltä saajalle ja molemmat voivat huonosti.

Olin shokissa. Itkin ja mieheni oli myös aivan hiljaa. Kuuntelimme lääkärin soittaessa Naistenklinikalle. Jatkotutkimukset tehtäisiin siellä. Voisimme mennä heti. Tilanne oli ilmeisen vakava. Lähdimme sanattomia kätilöopistolta, lääkäri toivotti onnea matkaan. Ulkona oksensin ja itkin. Olin kauhuissani, näinkö tämä pitkä tiemme päättyisi? Emmekö saisikaan vauvoja syliin saakka? Ajoimme hiljaisuuden vallitessa Naistenklinikalle. Siellä meitä jo odotettiin ja ensimmäisen lääkärin diagnoosi vahvistui. Meillä A vauva toimi saaja sikiönä ja B luovuttajana. Ennuste oli erittäin huono ellei heti alettaisi hoitaa. Meidän tulisi lentää Saksaan Hampuriin saamaan hoitoa. Ttts on niin harvinainen Suomessa ettei hoitoa toteuteta lainkaan Suomessa. Saimme käskyn buukata lentoliput ja toimenpide varattiin maanantaiksi.

Saavuimme sunnuntaina Saksaan ja ajoimme suoraan Eppendorf Hospitaliin jossa hoito tehtäisiin. Saimme oman huoneen ja tapasimme liudan lääkäreitä. Minua ultrattiin ja hoito päätettiin toteuttaa heti seuraavana päivänä. Lääkärimme selitti kuinka vatsaani puhkastaisi reikä jonka kautta laser laitteet vietäis istukkaani. Sitten lääkäri tarkan kameran ja ultran avulla polttaisi kaikki sikiöitä
yhdistävät suonet toisistaan. Lopuksi A vauvalta poistettaisiin ylimääräinen lapsivesi.  Hoito kuulosti haastavalta ja vaaralliseltakin, mutta lääkärimme vakuutti meidän olevan hyvissä käsissä.


Sunnuntai maanantai välinen yö meni valvoessa. En pystynyt nukkumaan lainkaan ja tuleva toimenpide pelotti. Kaikki tapahtuisi paikallispuudutuksessa. Itkeskelin ja stressaan jo nyt niin rakkaiden lastemme puolesta. Kuinka tässä kävisi. Ennusteeksi annettiin 70% molemmat vauvat selviävät ja 90% toinen vauva selviää. Joskus harvoin molemmat voivat menehtyä.

Aamupalan jälkeen oli aika valmistautua toimenpiteeseen. Sain sairaalavaattet ja tipan. Minut rullattiin hoitohuoneeseen ja onneksi mieheni sai olla mukana kokoajan. Ilman häntä en olisi pysynyt rauhallisena. Hoitohuoneessa lääkäri kävi vielä hoidon kulun läpi ja sitten aloitettiin. Puudute toimi hyvin enkä tuntenut instrumenttejen sisäänlaittoa. Laseroinnista kuului jännä poksuva ääni, mutta kipeää se ei tehnyt. Välillä tuntui epämukavaa venymisen tunnetta kun lääkäri joutui venyttämään reikää päästäkseen käsiksi kaikkiin yhdistäviin suoniin. Lopulta laserointi oli ohi, toimenpide kesti
noin 45 minuuttia. Sen jälkeen oli aika poistaa A vauvalta vettä. Ja sitä vettähän sitten tuli! Minua
pyydettiin kääntymään hieman ja se lorina joka kääntymisen jälkeen alkoi oli jotain ihan käsittämätöntä! Kannutolkulla lääkäri ja hoitaja ottivat vettä ja lopulta meille kerrottiin sitä olleen n.3 litraa liikaa!! Ei ihme että masu oli aikamoisen pinkeä ja kireä!!! Lopuksi sisäänmenoaukko suljettiin ja minut kärrättiin takaisin huoneeseemme toipumaan.

Parina seuraavana päivänä vauvoja ultrattiin ja heti voitiin nähdä B:n olojen parantuneen. Kuitenkin ideaalitilanteeseen on vielä matkaa. Pääsimme eilen kotiin Saksasta ja tänään Naistenklinikalla korkattiin vauvojen vointeja. B oli jo saanut hieman vettä ympärilleen ja molemmilta erottui symmetriset rakot mikä on hyvä merkki. Molemmat myös liikkuivat aktiivisesti joten toivon suunnan olevan nyt eteenpäin ja parempaan. Kovasti lääkäri varoitteli ennenaikaisuuden riskeistä ja muistakin tämäntyyppiseen raskauden vaaroista. Yritämme nyt kuitenkin mieheni kanssa ottaa päivän ja viikon kerrallaan. Ensi viikolla täyttyy 24 raskausviikkoa ja toiveemme toki olisi että vauvat saisivat kasvaa kohdun suojissa vielä monta monituista viikkoa. Päätinkin nyt että otan aivan rauhassa, enkä turhaan

rasita itseäni. Nukun kun nukuttaa ja kodin ulkoasu ei ole nyt se prioriteetti nro 1. Jos vähän villakoirat lentelee niin lennelköön. Mulla on kaksi vauvaa haudottavana masussa. Kunpa loppuraskaus menisi hyvin ja saisimme syliimme kaksi pientä tyttöämme. Ajatus jommankumman tai molempien menetyksestä saa sydämeni itkemään enkä pysty edes ajattelemaan moista vaihtoehtoa. Toivon ja rukoilen että edessäpäin olisi hiukan tyynempää ja lapsemme selviytyisivät tähän maailmaan terveinä. Rakastamme heitä jo nyt niin valtavasti!!!

Vaunut

En sitten malttanutkaan olla hakematta meille viime viikolla ostettuja vaunuja jo eilen kotiin. Liikkeestä tuli ilmoitus että ovat saapuneet jo nyt vaikka alunperin oli puhetta että luultavasti vasta elokuussa saisimme ne kotiin Emmaljungan tehtaan lomien vuoksi.

Ajelin siis eilen Tammiston Lastentarvikkeeseen ja siellähän vaunut odottelivat. Kasasimme ne siellä siskoni kanssa joka on töissä tässä liikkeessä ja tarkistimme että kaikki tarvittavat osat ovat tallella ja ehjiä. Ja olihan ne! Vaunut oli hämmästyttävän helppo kasata suoraan laatikosta. Pyörät nPsautettiin paikoilleen ja kopat napsautettiin runkoon kiinni. Thats it. Ajattelin että runko tulee tehtaalta ihan tuhansissa osissa ja siksi halusin että vaunut kootaan jo liikkeessä, mutta hyvin olisi voinut vaunut tuoda laatikossa kotiin ja vasta kotona koota. Niin helppoa se oli.

Meille valikoitui siis lopulta Emmaljungan Double Viking runko ja 2 mustaa Viking koppaa. Lisäksi ostimme adapterit että saamme Maxi Cosi kaukalot kiinni runkoon näin halutessamme. Esim kauppareissua ajatellen tuo on tosi hyvä lisävaruste vaunuihin.

Vaunut mahtuivat ihan kivasti meidän autoonkin kun kopat irrotti rungosta. Pientä taistelua jouduin käymään kun mieheni oli jättänyt takakonttiin epähuomiossa jos jonkinlaista urheiluvälinettä. Lopulta  kuitenkin vaunut saatiin takakonttiin ja hurautin kotiin. Viimeistään nyt naapurit varmaan arvaavat että tuplat on tulossa kun lykin tyhjät vaunut pihan läpi rappuun ja hissillä asuntoomme.

Näitä Super Viking runkojahan on kahta eri leveyttä tässä Double mallissa. Vanhempi runko jota saa sekä mustana että valkoisena on 79 cm leveä kun taas tämä uusi runko joka meillä nyt on on hiukan kapeampi, 73,5 cm. Siskoni tiesi kertoa että standardi levyiset ovet ovat 80 cm joten hyvin pitäisi ainakin tällä uudella rungolla mahtua rullailemaan ovista sisään ja ulos.

Nyt kun katson noita vaunuja tässä helteisessä kämpässä niin aika synkiltähän ne näyttävät. Ehkä ostan niihin vielä valkoiset keinonahkaiset kuomut vähän raikastamaan ilmettä. Emmaljungan Viking koppiin ja ratasistuimiin on mahdollista saada jos jonkinväristä kuomua. Uuden ilmeen vaihtaminen on myös edullista, koska pelkkä kuomu kustantaa vain 45 euroa. Näihinkin vaunuihin valkoinen kuomu toisi aivan uuden ilmeen!

Heti oli myös pakko kokeilla kuinka jo aikaisemmin AT Lastenturva nimisestä verkkokaupasta tilaamani Baby Nest merkkiset untuvapussit istuvat koppiin. Ja hyvinhän ne niihin sopivat! Kopissa on valmiiksi ihanan muhkeat patjat ja muhkea untuvapussi viimeistelee kopan täydelliseksi pehmeäksi pesäksi vauvoille. Untuvapussit ovat mallia jotka käyvät myös kaukaloihin joten niissä on reiät 5  piste vöille. Hyvin käyvät kuitenkin myös vaunukopissa käytettäväksi ja helpottavat varmasti talvisia ulkoiluja kun vauvoja ei tarvitse niin kauheasti pukea, vaan esim body ja potkarit plus villahaalari, tumput, pipo ja villasukat riittävät pitämään pienet lämpiminä kun heidät lopuksi sujautetaan makuupusseihin ja koppien suojiin. Näitä Baby Nest pusseja on kahdessa koossa ja vaikka minkä värisinä. Meillä siis pienempi koko ja valkoiset pussit.

Siinäpä olisi tekstiä hankinnoista. Nämä vaunut taitavat olla monessa perheessä jossa vauvaa/vauvoja odotetaan se suurin ja kallein hankinta. Suosittelen kyllä lämpimästi kiertelemään liikkeissä ja kysymään apua asiantuntijoilta. Me oltais ainakin oltu ihan hukassa ilman apua, kyllä se sellainen viidakko on tuo vaunumaailma. Niin paljon ominaisuuksia joista pitää sitten vain löytää omalle perheelle se toimivin malli. Lupaan kirjoitella varsinaisia käyttökokemuksia kunhan pääsen vauvoja vaunuissa työntelemään, eli ehkäpä sitten joskus marraskuussa.

Rakenneultra

Tänään koitti meidän rakenneultran aika. Aika oli varattu Kätilöopistolle klo 9 ja kuulemma tunti menisi kaksosten rakenteiden katsomiseen. Vastassa oli tosi mukava naislääkäri ja nuori kätilö. Ensin aloitettiin määrittelemällä kumpi vauvoista on A ja kumpi B.  He ovat vielä sen verran pieniä että mahtuvat hyvin vaihtamaan asentoja masussa. Olinkin tuntenut liikkeitä eri kohdassa vatsaa jo muutaman päivän joten en yllättynyt kun lääkäri kertoi heidän olevan nyt perätilassa molemmilla päät rintojeni alla. Viimeksi he olivat poikittain päät kohti oikeaa kylkeä ja jalat sitten vasemmalle.

A vauva ultrattiin, hän siis vähän alempana kuin siskonsa. Kaikki rakenteet näyttivät normaaleilta ja lääkäri kehui vauvan olevan oikein aktiivisen oloinen. Saimme myös varmistuksen että tyttöjä masussa potkuttelee. <3

B vauva oli pää suoraan oikean rintani alla ja olenkin ihmetellyt kun masu on muutaman viikon aikana kasvanut enemmänkin ns.pituutta ja kohtu tuntuu jo korkealla. B:n rakenteet olivat myös kunnossa ja vilkas vekkuli hänkin. Lopulta ultraus kesti n.1,5 tuntia kun niin tarkkaan kaikki katsottiin ja aina välillä jouduttiin vähän odottelemaan että vauvat kääntyivät otolliseen asentoon. Lääkäri kurkkasi myös kohdunkaulan ja se oli kiinni ja pitkä. Ei siis huolta sen suhteen.

Kokoarviokin saatiin molemmille ja ihan identtisinä he edelleen kasvavat; molemmat n.25 cm päästä varpaisiin ja painoarvio molemmille 410 grammaa. Lääkäriä naurattikin kun lopullisissa laskelmissa molemmat olivat ihan samankokoisia ja moneen kertaan hän tarkistikin ettei vaan ollut tulostanut vain toisen mittoja. Lapsivettäkin hyvin molemmilla ja napavirtaukset ok.

Hyvillä mielin pääsimme siis lähtemään ja seuraava ultra on taas kahden viikon kuluttua. On tosi ihanaa että pääsemme näin usein kurkkaamaan vauvojen vointia kun itse ainakin olen sellainen hätäilijä että nämä ultrat kyllä kivasti rauhoittavat mieltä ja tuovat varmuutta odotukseen. Hyvistä ultrakuulumisista rohkaistuneena painelimmekin sitten vaunukaupoille Tammistoon Lastentarvike liikkeeseen. Testailimme ja tutkimme vaunuja ystävällisen myyjän avulla ja lopulta päädyimme jo alustavasti valittuihin Emmaljungan Double Vikingeihin. Meille tulee nämä vaunut nyt sitten mustalla rungolla ja mustilla kopilla. Lisäksi ostimme adapterit joilla saamme jo hommatut Maxi Cosi kaukalot runkoon kiinni.

Vaunut tietenkin näyttivät tosi leveiltä ja massiivisilta yksöisvaunuihin verrattuna, mutta ihanan ketteriltä ne tuntuivat ja mahtuivat hyvin autoon kun olivat kasassa. Vaunut saapuvat liikkeeseen Emmaljungan tehtaalta joskus elokuun aikana ja sitten saamme ne kotiin. Kuvailen niitä sitten enemmän ja laitan tänne kuvia niistä. Lisäksi ostettiin xl kokoisia kapaloharsoja jotka löytyi tupla pakkauksessa ja ihanissa väreissä.

Huomenna otamme suunnaksi Kotkan ja vietämme päivän ystäviemme mökillä talkoohommissa. Katsotaan kuinka tämä mama jaksaa hommia paiskia, tänäänkin ultran ja shoppailujen jälkeen vetäisin kevyet kolmen tunnin päikkärit. Vaikka siis elän keskiraskauden aikaa jota kaikissa raskauskirjoissa mainostetaan energiseksi vaiheeksi, niin mä olen kyllä ollut väsynyt ihan samalla tavalla kuin alkuraskaudessakin. Ehkäpä mun kohdalla energiatasot nousevat sitten loppuakohden?!? Sitä odotellessa.
Kivaa viikonloppua kaikille!